Koirat.com

Kiitos Katja_S vinkeistä! Suunniteltiin että kun vähän viilenee, niin sitten mennään parempaan paikkaan= isompaan metsään jatkamaan siihen mistä jäätiin. Sitä mä mietin,että millä keinoilla mä saisin nuo koirat hakemaan muitakin kuin mua? Me tehtiin niin, että toinen oli koirien luona ja toinen meni maalimieheksi, mutta aina niin päin että oma koira etsi. Hmm, ei me edes kokeilu toimisiko se toistepäin, kun olin jotenkin päässäni ajatellu että Anni ja Nelli ei hievahdakaan mun viereltä.

Jos koiralle tehdään lähtö, niin ettei se näe mihinpäin kohde meni, niin miten sille ilmaistaan mistä/mihinpäin lähteä hakemaan? Ilmeisesti kuitenkin noita näkölähtöjä kannattaa tehdä, ainakin jos meno on kuin rallipolulla..

^Mä olen jotenkin käsittänyt ainakin lukemieni artikkelien pohjalta, että olisi jopa fiksumpaa pistää se koira hakemaan muita kuin omistajiaan.. Eli ohjaaja (se joka koiran lähettää) on aina oma ihminen ja maalimies joku aivan muu.

Olen aivan keltanokka hakujutuissa ja uskon vielä sokeasti paljon lukemaani, joten korjatkaa jos olen väärässä :)

Ja kädellähän sitä piston suuntaa vissiin ohjataan. Katjalla tais olla kuvakin, missä lähettää junioriaan matkaan :)

^ joo kädellä ohjataan koiran suunta, mutta myös sillä, että se koiran istuma/seisoma-asento on jo sinne menosuuntaan päin. Ne lähetyksethän tehdään aina suoraan eteenpäin, ei niin että lähettää vaan johonkin ja koira sitten juoksee ympäriinsä metsää sikin sokin. Vaikka toki se aluksi varmasti juokseekin ympäriinsä..

Nimenomaan ei tosiaan kannata mennä itse maalimieheksi, koska tarkoitushan ei ole että koira oppii etsimään omistajaansa vaan että koira oppii etsimään "vieraita". Teillä se nyt ei tietty sinällään ole niin justiinsa, jos vaan harrastelee, mutta "oikean" haun pointtihan siitä vähän menee :)

Olin viime torstaina kisoissa maalimiehenä ja 8 koirasta, tuli 2 hyväksyttyä maastoa. Koko kisoista vaan yksi tulos. Maastossa ongelmaksi kävi nimenomaan puutteellinen ja/tai virheellinen ilmaisu. Yksi rullakoira ilmaisi viimeisen maalimiehen haukkumalla, kaksi rulla koiraa kävi mun luona mutta ei ilmassu mua ollenkaan (olin aina viimeinen maalimies) ja yks haukkuva kävi useasti maalimiehen luona, muttei ilmaissu. Kisojen seuraaminen vahvisti vaan ennestään mun mielipidettä siitä, että ilmaisun kuntoon saaminen ensin on tärkeämpää ja sitten vasta aletaan oikeasti etsiä.

Tällä hetkellä meiän Ape tekee siis peräänlähtöjä ja haamuja. Lisäksi nyt ollaan pikku hiljaa siirtymässä seisovasta maalimiehestä kyykyssä olevaan.

Kinoko kirjoitti:

Muhun on nyt iskenyt viesti-innostus. Onko täällä ihmisiä, jotka osaisivat neuvoa alkuun, miten koiraa kannattaisi lähteä opettamaan tohon hommaan?

Me alettiin opettaa kaverin kanssa sekä sen pikkupentua että tuota minun aikuista dobberia aikanaan ensin vahvistamalla metsätiellä ohjaajalta toiselle juoksemista. Ensin vain muutaman kymmenen metrin väli, että varmasti koira lähtee mielellään ja tietää, minne menee. Otettiin heti alusta asti kummankin koiran kanssa mukaan se muutaman metrin seuruu + istuminen, jossa itse sanottiin ne "minuutti" "puoli minuuttia" "aika", mitä kokeessakin tuomari sanoo. Koiranhan siis pitää istua kokeessa paikallaan minuutti ennen lähetystä.

Kun koirat juoksi innoissaan tuon näkölähdöt, alettiin pidentää matkaa tiellä ja mentiin mutkan taakse jne. Nopeasti siirryttiin aikuisen kanssa metsään, ja metsässäkin ensin juoksutettiin polkua pitkin. Aika nopeaa kumpikin koirista tajusi, että istumisen jälkeen käskyn saatuaan kannattaa juosta sitä ihmisen hajutunnelia (alussa tie, sitten polku metsässä, sitten umpimetsä) pitkin täysillä. Ja aina mukana lähetyksillä se seuruu ja istuminen, koska siitä koira oppi jo virittämään itsensä, että kohta pääsee juoksemaan.

Tämän pikkupennun kanssa kisattiin sitten VK2 asti, oman koiran kanssa ei kokeeseen ehditty, vaikka sekin alo- ja avo-radan suorittaisi, kun kaveri muutti monen sadan kilometrin päähän ja treenaaminen jäi. Oma koira ei pysy hanskassa tai juokse kuin tutulle, joten ei ole enää viestiparia. :/

juulia kirjoitti:

Kiitos Katja_S vinkeistä! Suunniteltiin että kun vähän viilenee, niin sitten mennään parempaan paikkaan= isompaan metsään jatkamaan siihen mistä jäätiin. Sitä mä mietin,että millä keinoilla mä saisin nuo koirat hakemaan muitakin kuin mua? Me tehtiin niin, että toinen oli koirien luona ja toinen meni maalimieheksi, mutta aina niin päin että oma koira etsi. Hmm, ei me edes kokeilu toimisiko se toistepäin, kun olin jotenkin päässäni ajatellu että Anni ja Nelli ei hievahdakaan mun viereltä.

Jos koiralle tehdään lähtö, niin ettei se näe mihinpäin kohde meni, niin miten sille ilmaistaan mistä/mihinpäin lähteä hakemaan? Ilmeisesti kuitenkin noita näkölähtöjä kannattaa tehdä, ainakin jos meno on kuin rallipolulla..

Koskaan ei juu oma ohjaaja ole piilossa, vaan lähettämässä. ;) Kannattaa vieraan näyttää nameja ensin ja innostaa, kun menee piiloon. Ensin voi juosta vaikka vain 10m päähän niin, että koira näkee, sinne asti varmaan uskaltaa mennä hakemaan. :)

Koiralle näytetään suunta kädellä, kuten täällä jo sanottiinkin. Minun laittamissa kuvissa pennun lähetyksessä näkyykin se käsi ja minun koirat lähtee seisaaltaan pistoille, koska se on minulle helpompaa. Itsehän se myös päätetään, kumpaan suuntaan koira lähetetään (hakukokeessahan on kaksi tallottua puolta ja keskellä menee se lähetyspolku = keskilinja, joten niitä vaihtoehtoisia suuntia on vain se kaksi :) ). Minä kyllä annan koiran itse päättää, kumpaan suuntaan se tahtoo, jos nokka käy selvästi vaikka vasemmalle, niin en ala pakottamaan sitä oikealle, varsinkaan kokeissa.

keimu kirjoitti:

Olin viime torstaina kisoissa maalimiehenä ja 8 koirasta, tuli 2 hyväksyttyä maastoa. Koko kisoista vaan yksi tulos. Maastossa ongelmaksi kävi nimenomaan puutteellinen ja/tai virheellinen ilmaisu. Yksi rullakoira ilmaisi viimeisen maalimiehen haukkumalla, kaksi rulla koiraa kävi mun luona mutta ei ilmassu mua ollenkaan (olin aina viimeinen maalimies) ja yks haukkuva kävi useasti maalimiehen luona, muttei ilmaissu. Kisojen seuraaminen vahvisti vaan ennestään mun mielipidettä siitä, että ilmaisun kuntoon saaminen ensin on tärkeämpää ja sitten vasta aletaan oikeasti etsiä.

Tällä hetkellä meiän Ape tekee siis peräänlähtöjä ja haamuja. Lisäksi nyt ollaan pikku hiljaa siirtymässä seisovasta maalimiehestä kyykyssä olevaan.

Ilmaisuongelmat on vissiin aika tyypillisiä sekä haukkuvalle että rullakoiralle. Koetilannehan on IHAN eri kuin treeni, ja koiraan voi vaikuttaa kuumuus, ohjaajan jännitys jne. Olen tässä kuitenkin muutamat kymmenet kokeet käyny yhteensä sekä itse kisaten että maalimiehenä/keskilinjalla ollen, joten kaikenlaista nähnyt. :P Mulla koira paineistuu paljon ohjaajan koejännittämisestä, se meillä onkin suurin ongelma kokeissa ja ilmenee niin, ettei koira tahdo maastossa jättää minua yksin, eli ei lähde pistolle. :) Meillä ei ihmisen ilmaisun suhteen koskaan ole ongelmaa ollut, valeilmaisuongelmaa kylläkin ja kaikkea muuta vaikka kuinka paljon. Koiran kanssa harrastaessa tuntuukin, että aina on joku ongelma jossain, kun yhdestä pääsee, niin toisesta asiasta tulee ongelma. ;)

Ja edelleen pennun kanssa harjoitellaan vain hakemista, ja nimenomaan sitä, kuinka HAUSKAA se on. Koskaan ei vanhemmankaan kanssa ole ollut motivaatio-ongelmaa, ei treeneissä tai kokeessa. Ilmaisu tulee sitten ehkä vuotiaana mukaan vasta, sillä ei ole niin kiirettä. Ollaan nyt treenattu niin, että siitä voisi tulla joko rulla- tai haukkukoira, mutta itse kyllä haluan siitä ehdottomasti rullakoiran, koiran luonne kyllä sopisi tosi hyvin haukkuvaksikin. Itse olen kuitenkin selvästi enemmän rullakoiraihminen ja kun tämäkin koira kerran rakastaa juosta ja kantaa tavaroita, niin mikäs siinä. :P Itse maalimiehenä en pidä haukulla ilmaisevasta, varsinkaan koetilanteessa. Ja pentu herkästi itsestäänkin haukkuu turhaumassa (kuten haukkuvat yleensä opetetaankin, turhauman kautta), joten sitä en tahdo yhtään vahvistaa, KAIKKI haukulla ilmaisevat koirat ovat alkaneet haukkua enemmän normaalielämässäkin, ainakin ne kaikki parikymmentä haukkukoiraa, jotka tunnen ja itse INHOAN koirien haukkumista kotioloissa. ;) Lisäksi kolmas syy on se, että mulla on niin auttamattoman huono suuntavaisto tutussakin metsässä, en löytäisi MITENKÄÄN sinne koiran luo pelkän haukun perusteella. Tuomarihan kulkee ohjaajan perässä, joten ohjaajan pitäis itse löytää se haukkuva koira. Olis aika epäreilua koiralle haukuttaa sitä monta minuuttia ylimääräistä siks, kun en löydä maalimiehelle itse.. Nytkään en aina tutussakaan metsässä löydä piilolta takas keskilinjalle, saatika sitten koetilanteessa, kun muutenkin p*skajäykkänä, onneksi koetilanteessa tuomarit tähän mennessä ainakin aina auttaneet takaisin. :DD Ajatuskin kauhistuttaa, että kaiken muun jännittämisen lisäksi pitäisi vielä ressata sitäkin, että löydänkö ilmaisevaa koiraa edes. :DD

Vanhempi koira harjoitteli vuoden verran etsimistä ennen kuin tuotiin rullailmaisu mukaan metsään, se on liian epävarma haukkuvaksi, joten ilmaisutapa oli selvä valinta rullalle. Rullan tuonti treenattiin varmaksi ensin muualla ja ihan muussa tilanteessa. Hakukoiran koulutus koevalmiiksi on hidasta verrattuna esim. jälkikoiraan, ja nyt yhden koiran kouluttaneena osaa EHKÄ vähän välttää ne pahimmat virheet..

Me ollaan pennulle (kohta 4kk) otettu nyt jo maalimiehiä seisaaltaan, istualtaan, makuultaan, pressun alla ja avonaisessa umpipiilossa. ;)

Elokuussa menen SM:iin maalimieheksi ek:n hakuosuudelle, kun meidän seura järjestää. Kiva katsoa SM-tason koirien työskentelyä. :P

Joo, ei siis mitenkään ollut tarkoitus arvostella sun tapaa, itselle vaan tosiaan kisojen myötä vahvistui oma tunne siitä että näin on parempi meille. Tehokkaita tapoja on varmasti monia :)

Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Ollaan ihan solmussa noudon kanssa. Juniori hakee kyllä, mutta ei palauta. Ei sitten millään. Se tulee n. metrin päähän ja pudottaa kapulan/pallon siihen ja jää toljottamaan. Kun pyydän, että 'tuo tänne', kakara tökkää palloa nenällään ja kattoo mua, jotta 'tossahan se. ota siitä'. Ja antaa kyllä ottaa, jos menen. Ei edes yritä lähteä sen kanssa viilettämään mihinkään tai puolustaa/suojella esinettä millään tavalla. Eli sitä ei varsinaisesti harmita se luopuminen.

Olen kokeillut sitä, että mulla on kädessä toinen samanlainen esine. Että vähän kuin vaihtokaupalla pelattas. Eli jos koira noutaa pallon, mulla on samanlainen pallo kädessä. Jos koira tuo oman pallonsa, se saa vaihdossa sen mun pallon. Eli ei menetä mitään. MUTTA. Meidän junioorihan on keksinyt, että 'ah, sullakin on kiva pallo. jätän tän tänne talteen ja tulen sinne.' Eli noudettava pallo jää matkalle... Mutta niinkun sanoin, en usko, että luopuminen on meidän ongelma.

Olen tehnyt ton kanssa pikkupentuna sen klassisen virheen, että kieltänyt sitä ottamasta mitään tuolta pihalta suuhun. Ja sisältäkin.. 'älä kanna polttopuita' 'älä ota sitä kiveä' 'älä ota' 'irti' 'jankutijankuti'

Mielellään penska kyllä kantaa esineitä ja periaatteessa lähtee noutoon hyvin niin heitetyn esineen, kuin paikallaan olevan kohteen ollessa kyseessä. Ja lähtee palauttamaankin, mutta ei tuo sitä luo. Olen hukassa ystävät armaat..

^Oletko kokeillut lähteä itse peruuttamaan kun koira on jo palauttamassa? Minulla on tosin noutaja, ja meidän ongelma ei ollut niinkään matkalle tiputtelu, vaan se että koira koitti kiertää minut damin kanssa. Tein niin, että kun koira oli jo tulossa esineen kanssa, otin hihkuen muutaman peruutusaskeleen ja kyykistyin sen verran, että koira sai punkea esinettä syliini minun rapsuttaessa korvien takaa. Näin se tuli ikään kuin vahingossa lähelle, ja se sai siis pitää esinettä hetken ennen kuin pyysin sitä, ja luovutuksen jälkeen sai taas takaisin suuhun ja rapsutusta ja kehua.

Entä oletko tehnyt ihan pitoharjoituksia? Vaikka naksuttimen kanssa esineen pitämistä aikaa pidentäen ja sitten pikkuhiljaa lisäten siihen koiran rapsutusta yms ilman, että esinettä saa pudottaa. Naksaus siinä vaiheessa kun koira pitää esinettä suussa (jolloin siis saa naksusta tiputtaa), ei luovutusvaiheessa. Palkka tulee näin siitä esineen suussa pitämisestä, ei sen pois antamisesta.

Meillä kanssa nouto tuotti päänvaivaa nuorimmaisen kanssa. Lähti kyllä rivakasti noutamaan ja toi takaisinkin,mutta ei istunut eteen vaan jäi aina seisomaan. Millään ei tajunnut,että voi myös istua kapula suussa. Aina kun pylly osui maahan,leuat aukeni ja kapula putosi.

Sitten treenettiin ihan luoksetulona,eli jätin koiran istumaan kapula suussa ja itse menin kauemmas. Sieltä sitten kutsuin tänne-käskyllä.Siinä vaiheessa se varmaan käsitti jutun.

Meillä oli nyt pitempi tauko koko noudon kanssa ja pari viikkoa sitten kokeiltiin. Ja kuinkas ollakkaan se teki ihan täydellisen noudon.JESS!

Mä olen nyt tässä miettinyt että kumpaa: tottista vai tokoa? Ja taisin päätyä tottikseen. Ihan käytännön syynä on se että Mindi on oppinut tiiviin seuraamisen, kuono kiinni polvessa/reidessä. Miksi lähteä huitomaan koiraa kauemmas että tokossa menisi läpi? :D
Toinen syy on se että kun se toinen koira sitten tulee, minulla olisi jo käsitystä tottiksen liikkeistä, miten tehdä, mitä virheitä teen jne.
Mindin kanssa on hyvä harjoitella, se kestää minun virheet ja sillä kun ei kisaamaan pysty niin voin mokailla liikkeillä ihan rauhassa.

Haluaisin kuitenkin laittaa tavoitteeksi että joskus jonain päivänä voisimme korkata jonkinlaisen tottis-möllityyppisen kisan. Onko mikä kaikkein lähimpänä sellaista "kisaa"?

BH-koe, tosin siihen ei kuulu noudot eikä eteenmeno.

Torii kirjoitti:

BH-koe, tosin siihen ei kuulu noudot eikä eteenmeno.

Tätä itseasiassa mietinkin, mutta en viitsinyt laittaa jos olisikin ollut päin mäntyä arvaus.
Kiitos, pitää katsella kokeita sitten kun liikkeet sujuu :)

visko kirjoitti:

^Oletko kokeillut lähteä itse peruuttamaan kun koira on jo palauttamassa?

Olen joo. Tulee kyllä perässä, mutta ei luokse asti.

visko kirjoitti:


Entä oletko tehnyt ihan pitoharjoituksia? Vaikka naksuttimen kanssa esineen pitämistä aikaa pidentäen ja sitten pikkuhiljaa lisäten siihen koiran rapsutusta yms ilman, että esinettä saa pudottaa.

Tää harjotus kyllä olis paikallaan. Täytyypä ottaa treenilistalle :)

Kadi:

Opeta koko nouto palasissa. Erikseen kapulalle juokseminen ja sen ottaminen, erikseen sen tuominen perille asti ja erikseen pitäminen istuen. Sitten yhdistät ne, kun osaa kaikki osa-alueet.

Mulla on noudon opetteluissa koira aina liinassa. Tuolla edellisellä sivulla on noita penikan kuvia, ja siinäkin näkyy, että hihnassa on. :D Eli koira liinaan ja heti kun se ottaa kapulan/pallon suuhun, nii ala hinaamaan siitä liinasta koiraa lähemmäs ja kehu paaaaaljon koko ajan. Sitten hinaat niin nopeaa sen, ettei ehdi tiputtaa ja kehut superisti, kun tuo käteen asti. ;) Alussa riittää, että ehdit itse nappaamaan kapulan, ennen kuin tiputtaa. Pääasia, että tuo kuitenkin ihan ulottuville asti, eikä tiputtele mihinkään metrin-kahden päähän.

Kapulan pitäminen ja edessä istuminen on opeteltu sisällä, ruokakupin kanssa (sekin..). Sen opetin niin, että luoksetulossa annoin koiralle kapulan suuhun pidä-käskyllä, odotin hetken ja palkkasin. Sitten jätin koiran istumaan, kapula maahan metrin päähän koiran naaman eteen ja minä vielä pari metriä kapulasta. Sitten annoin tuo-käskyn ja koira otti kapulan matkalta suuhun ja tuli eteen istumaan. Ennen tätä oli opetettu, että luoksetuloon kuuluu eteen istuminen.

Mulla oli vanhemmalla se ongelma, ettei suostunut ottamaan kapulaa suuhun. Tehtiin sitten koko nouto saaliina. :D Taas pallojen/patukan kanssa oli se ongelma, ettei halunnut tuoda niitä mulle, vaan rallatella yksinään. :D Ja juuri tuo tuominen saatiin liinalla kuosiin. Nykyään nouto on sen lemppariliike, ja omalle kapulalle hyppääkin aina (tosi mukavasti..) saalishypyn.. Onneksi ei kokeessa, kun vieras kapula. :D mutta vauhtia on. :P Ja vanhemmalle ihan sama onko kapula 650g, 1kg vai 2kg. :)

Pentu taas on tuommoinen magneettileuka, että se ottaa suuhun KAIKEN. Välillä tuo mulle ja välillä ei, ollaan otettukin kaikki mahdolliset tuomiset (kapula ja esineruutu jne) aina liinassa. :D

^kiitos Katjallekin :) Tuo liina kuulostaa hyvältä idealta, mitenköhän ei itselle tullut edes mieleen...

Ja tosiaan tuo kapulalle lähtö on meillä tällä hetkellä todella vahva (ainakin yhden osan olen osannut opettaa oikein ) mutta tosiaan tämä suussa pitäminen, kunnes irti käsketään, on todella hakusessa. (toisaalta, irti on taas erittäin vahva käsky, joten kai tämä on sitten se kolikon toinen puoli )

Luoksetulokin on aikalailla hyvin hanskassa, paitsi tosiaan silloin kun on se kapula suussa. Tulee hienosti eteen (vaikkakin jää aika kauas siinäkin, nyt kun tarkemmin mietin). Mutta täytyy aloitella tuosta pitoharjoituksesta. Ja kaivaa naksutin repunpohjalta taas käyttöön

Katja_S kirjoitti:

Pentu taas on tuommoinen magneettileuka, että se ottaa suuhun KAIKEN.

Meilläkin pentuna. Kunnes itse pilasin kaiken kieltämällä sen kantamisen :(

^ Mitä jos koitat vaihtaa sen vahvan irti-käskyn vaikka kiitos-käskyyn? Tai kokeessahan ei ole pakko sanoa mitään käskyä (ainakaan ei ennen ole ollut..), jos olet vain hiljaa ja totutat siihen, että niin kauan istutaan rauhassa kapula suussa, kunnes otat sen pois. Puhumatta mitään. Tai sitten sanot sen kiitos, tai jonkun muun sanan, joka ei tarkoita koiralle mitään.

kadi kirjoitti:

Meilläkin pentuna. Kunnes itse pilasin kaiken kieltämällä sen kantamisen :(

Kompsit ton vanhemman osalta. Arvaa, kuinka kivaa oli opettaa esineruutu, kun ensin oli kieltänyt koko pentuajan koskemasta mihinkään "ihmisten" tavaroihin, eikä varsinkaan lenkillä saanut huomata mitään.. No, nyt esineruutu on meillä aika varma osa-alue. :D Ja koira vielä haussa rullakoira..

Moona-mäkäräinen 4kk


liikkeestä istumisen alkeita




luoksetulo

Moona 4kk on samankokoinen (ainakin Katja_S:ää vasten) kuin Mindi 1,5 vuotta :D
Aivan ihana on Moona ja tässä vain koko ajan toope(pentu)kuume kasvaa, omaa odotellessa..
Muoks. Piti vielä sanoa (mutta unohdin Moonaa ihastellessa) että Katja_S teet aivan mahtavaa työtä treenaamisessa!